Miten sitä voikin aikuinen ihminen yhtäkkiä ihastua ajatukseen pienenpienestä harrastuksesta? Ehkä jokin rooli on rakkaalla tytölläni, jolle haluan rakentaa hienoimman mahdollisen nukkekodin. Mutta siitä ajatuksesta on tultu jo paljon pidemmälle, nyt on suunnitelmissa jo yksi nukkekoti leikkejä varten ja tietenkin iiiiiiso nukkekoti äidin esteettistä silmää varten ja lisäksi vielä pari muuta hyvää ideaa, jotka olisi ihan pakko päästä toteuttamaan. Mutta aloitetaan nyt rauhallisesti siitä yhdestä. Eli joko se leikittävä versio tai sitten suoraan se sormia syyhyttävä miniatyyrimaailma, jossa kaikki hiotaan viimeistä piirtoa myöten mahdollisimman hienoksi. En osaa päättää. Ehkä huomenna tiedän, kumpi siitä tulee.

Mitat nukkekodille on joka tapauksessa päätettävä pian, sillä on pakko päästä tuumasta toimeen. Ja ilman taloa en viitsi aloittaa sisustuksen ja tavaroidenkaan suunnittelua / tekemistä.