Pitkästä aikaa tuli tehtyä jotain itsestäänkovettuvasta massasta. Lastenkammari kaipasi pesuvatia ja kannua senkin päälle, joten eikun tuumasta toimeen. Tässä kuvasarja työvaiheista.

Minun jäljiltäni tuo ensimmäinen vaihe näyttää vielä aika epätoivoiselta, eli siinä vaiheessa kun odottelen muotoillun massan kuivumista, epäilen yleensä itseäni aika suuresti sen suhteen, voiko lopputulos olla kovin kiva... En käytä hirveästi aikaa massan siloitteluun enkä myöskään muotoile esineitä ihan loppuun saakka.



Todellinen muoto paljastuu sitten hioessa. Käytän tuollaisia miniviiloja, joissa löytyy pyöreää ja suoraa ja kaarevaa hiontasivua. Niillä pääsee tosi pieniin väleihinkin.



Ja lopulta maalia pintaan ja väritöntä kynsilakkaa. Tässä lopputulos.