Se on nyt vihdoin kotona. Täyttäen puolet olohuoneesta, mutta mitä siitä. On se aika ihanaa omistaa nukkekoti. Illansuussa sain tosiaan tämän kultani vihdoin kotiin. Se vielä todennäköisesti hakee paikkaansa meidän kodissa, mutta nyt se saa nautiskella olostaan paraatipaikalla olohuoneessa. Valo ei meinannut enää riittää kuvien ottamiseen, mutta arvatkaapas vaan maltoinko odottaa huomiseen. Joten tässä muutama kuva Hallahovi-kaapista.








Ikkunat on seuraava projekti ja takalevy on vielä maalaamatta ja kiinnittämättä. Nyt pitäisi alkaa tehdä päätöksiä sen sähköistämisen suhteen. Voi että, kun haluaisin vain sellaisia kynttilän valoa jäljitteleviä lepattelevia lamppuja. Joitakin sellaisia oranssin sävyisiä olen nähnyt, mutta kun sen valon pitäisi olla ihan sellaista tavallisen väristä ja näköistä... sen vain haluaisin hieman lepattavan liekin lailla.

Pakko vielä fiilistellä... Henrik on saanut vihdoin kotinsa ja tarina voi alkaa... Linna on vanha. Sen vanhimmat osat on rakennettu jo keskiajalla, mutta linnaa on laajennettu ja uusittu vähän kerrassaan aikojen saatossa. Tämä historian kulku näkyy edelleen linnassa ja sen sisustuksessa. Kaikki ei ole yhtä hohdokasta kuin esimerkiksi ranskalaisissa linnoissa, jotka on rakennettu 1600-luvulla. Mutta Henrik on onnellinen ja suunnittelee uudistuksia linnaansa. Hallahovissa vaan eletään kovin niukoilla varoilla, jokainen talvi on oma koettelemuksensa ja palvelusväkeäkään ei ole tarpeeksi. Henrik on aatelista sukua, mutta arvonimistä ja arvostetuista sukuhaaroista ei karun Pohjolan syrjäseudulla ole sanottavaa hyötyä. Mutta Hallahovin väki nauttii elämästä ja toisistaan niukkuudesta huolimatta. Sentään heillä on hyvinä aikoina hankittu pianokin, jonka ääressä voi viihtyä tunnista toiseen. Henrik on lahjakas soittaja ja hän saattaakin soittaa yömyöhään saakka nauttien vanhan soittimen kauniista soinnista raskaan päivän jälkeen.



Ensimmäisenä Henrik haluaa meidän jo hieman kurkistavan keskeneräiseen lastenkammariin (ylin kerros, huone oikealla). Siellä Henrik on kasvanut lapsesta komeaksi nuoreksi herraksi ja nyt hänen lapsensa keinuu samassa joutsenkeinussa, katselee linnan maita huoneensa ikkunaruutujen läpi ihaillen korkealta avautuvaa maisemaa ja kasvaa kauniiksi nuoreksi neidoksi 1700-luvun Pohjolassa.