Tämän kerran aikaansaannos ei ole kovin kummoinen, mutta tuonpas sen kuitenkin tänne blogiin, sillä se on ensimmäisiä virkkaustöitäni. Isoäidin neliö on kyllä sellainen, jonka voisin sanoa osaavani, mutta kaikki muu on täysin uutta. Kaipaisin kipeästi ihan kädestä-pitäen-ohjausta tuossa virkkauksessa, sillä vaikka kuinka katsoin ohjeita kirjoista, ei se vaan näytä minun tekemänäni samalta tai edes sinne päinkään. Tuollaisen peiton joka tapauksessa sain pylvässilmukoilla aikaiseksi, kun hylkäsin lopulta kirjojen monimutkaiset mallit. Hapsujenkaan tekemisestä ei ollut mitään hajua eikä ohjetta, mutta jotenkin ne nyt tuohon on kiinnitetty. Lanka on muuten merseroitua puuvillalankaa (Doloreksesta, väri beige).

Tämä juuri on tämän harrastuksen suola, että kun vaan yrittää ja erehdysten kautta lopulta saa edes jotain tehtyä, on se ilo siitä niin ihana. Ja se, että voi kokeilla ihan kaikkea, virkkausta, muotoilua, puutöitä, helmitöitä, paperiaskartelua jne.